Suomi kilpailuttaa itsensä hengiltä

Kilpailutus. Ajan muoti-ilmiö.

Olen lähiaikoina tutustunut muutamaan kilpailutukseen. Ensimmäinen esimerkki on taksialalta, nimittäin ns. yhteiskunnan maksamat (mm. sote- ja Kela) kyydit. Tarjouspyynnössä autoilijoilta kysytään, kuinka paljon annat alennusta virallisesta taksasta (siis se lähtö- ja kilometritaksa, jonka mittari "raksuttaa"). Siis alennusta. Ei mittaritaksalla. Kyllähän sitä alennusta voi antaa, jos sillä saa enemmän kyytejä. Mutta.

Kilpailutusalueet ovat suurehkoja kaupungin/kaupunkien ja maaseutukuntien muodostamia alueita. Jos olet antanut "hyvän" alennusprosentin, niin sillä saatkin ajaa sitten sairaala- ja palveluajot naapurikunnistakin joko siihen muutaman kilometrin päähän asiakkaan luota tai kaupunkiin. Saattaa olla, että ajat 50km tyhjänä asiakkaan luo ja asiakkaan kanssa muutama kilometri tai muutama kymmenenkin. Ja kyydin jälkeen omalla asemapaikalle ilmaiseksi. Ei se pitemmän päälle kannata.

Ja parasta tässä on, että asiakas ei saa valita kyydittäjäänsä, vaan asiakas soittaa palvelunumeroon, josta lähetään edullisin vapaana oleva auto asiakkaan luokse. Ennen kun mökin Hilma matkusti tutun kuljettajan kyydissä, niin kuulumiset vaihtuivat sekä palvelu pelasi. Nyt vaarana on, että kuljettajalla on kiire kymmenien kilometrien päähän seuraavalle kyydille. Parhaimmassa tapauksessa Hilma soitti tutulle taksimiehelle ja pyysi käymään kaupassa, jos ei itse voinniltaan kauppaan päässy. Kauppias tiesi, kenen asialla taksari oli ja saattoi myydä ostokset jopa velaksi ja Hilma maksaa seuraavalla kerralla. Kaikki kun tunsivat toisensa ja ihmisiin luotettiin. Ainiin, eihän niitä kyläkauppojakaan ole enää, kun kuntakeskukseen tuli osuuskauppa ja lähikauppa lopetti kannattamattomana, kun asiakkaat menivät halvemman kahvin perässä kuntakeskukseen.

Toinen esimerkki tulee myös henkilöliikennepuolelta. Esimerkkinä on Puolustusvoimien kyydit, jotka Hansel kilpailuttaa. Tarjous on annettava alueelle, joka kattaa koko Etelä-Suomen Hangosta Parikkalan perille ja matkan pituudesta riippuen vain yksi hinta. Kyydit ovat lyhimmillään kymmeniä kilometrejä ampumaradalle tai harjoitusalueelle ja takaisin parin päivän päästä. Jos olet antanut edullisimman hinnan ja asemapaikka on esimerkiksi Helsinki, niin lähdettävä on tai ajatettava alihankkijalla Kaakkois-Suomen Rajavartioston keikka Immolasta Jukajärvelle. Siinähän ajelet 500km tyhjiä sivuja n. 40 kilometrin kuljetuksen takia. Lähempänäkin olisi linja-autoja, mutta kun lähin liikennöitsijä on tarjonnut kalliimmalla hinnalla.

Kolmantena esimerkkinä mainittakoon Kotkan alueen koulukuljetukset. Sama on varmasti monissa muissakin ns. maakuntakeskuksissa. Kotkan kanssa samaan kilpailutusalueeseen kuuluu Hamina, Pyhtää, Miehikkälä ja Virolahti. Sillä samalla hinnalla on ajettava Pyhtään kuin Virolahdenkin koululaiset uimaan muutaman kilometrin päähän, vaikka tyhjää ajoa tulisi toistasataa kilometriä. Tosin ainahan voi pyytää "naapuria" ajamaan, mutta kuinka moni lähtee ajamaan, jos on jo kerran laskenut, millä hinnalla kannattaa ajaa ja toinen voitti kilpailun edullisemmalla hinnalla. Eikä kukaan maksa alihankkijalle enempää kuin itse saa. Ja vaikka ottaisit muutaman prosentin "välityspalkkiota", ei sillä satojen tuhansien eurojen hintaisia autoja makseta eikä kuljettajille peukaloiden pyörittelystä. Ja autot kun pitää olla kilpailutussääntöjen mukaan viimeisintä euronormia päästöiltään, turvavyöt joka penkissä ja vielä alkolukko kuljettajalle.

Yritän aina suhtautua kaikkeen positiivisesti, mutta nyt näyttää ÄLY, korjaan ELY-keskuksilta, kaupungeilta ja kunnilta sekä SOTE-piireiltä viimeinenkin järjen hiven kadonneen. Kuten Juice osuvasti runoili: "liian monta on valkoista kaulusta, liian harvassa hauis ja järki".

Jos "kehitys" jatkuu tällaisena, edessä on monia konkursseja ja sitä kautta lisää työttömiä. Suomi kilpailuttaa itsensä hengiltä.

*EDIT*
19.2.2014 korjaus: Miehikkälä ja Virolahti eivät kuulu samaan hankinta-alueeseen Pyhtään, Haminan ja Kotkan kanssa.